Kasvatukseni on pienimuotoista ja tarkkaan harkittua. Pennut saavat kasvaa kotioloissa tottuen ihmisiin, kaneihin, kissoihin, toisiin koiriin ja erinäisiin arjen asioihin. Myös lapsia pennut pääsevät tapaamaan. Pennut lähtevät omiin koteihinsa rekisteröityinä, eläinlääkärin tarkastamina ja useasti madotettuina ja saavat mukaansa laajan pentupakkauksen ja ikuisen kasvattajan tuen.
Minulle tärkeää kasvattajana on kasvatin omistajan ja kasvattajan välinen yhteistyö. Toivon löytäväni jokaiselle pennulle parhaan mahdollisen kodin ja kuulevani kasvateista vielä aikuisenakin. Omista kasvateista tulee tärkeitä, kun pääsee mukaan niiden syntymään ja kun niiden elämän herkintä ja tärkeintä kasvuvaihetta pääsee seuraamaan ensimmäiset seitsemän viikkoa.
Amstaffin myymisen ehtona on, että koira tullaan terveystutkittamaan 1-3v iässä luuston, silmien ja sydämen osalta. Tämä on kaikkein arvokkainta tietoa minulle kasvattajana ja sinulle omistajana.
Tenterfieldinterriereillä riittää, että koira tutkitaan polvien, silmien ja sydämen osalta 1-2v iässä ja uudestaan ennen kuuden vuoden ikää.
Tenterfieldinterrieri
Lähde, tenterfieldinterrieri rotumääritelmä, kennel Flame Ear’s ja kennelliiton jalostustietojärjestelmä.
Tenterfieldinterrieri eli lyhyemmin tenttu on australiasta kotoisin oleva koirarotu. Se ei ole vielä FCI:n hyväksymä rotu, mutta suomen kennelliitto hyväksyi sen 13.12.2012. Suomeen ensimmäiset tentut saapuivat vuonna 2019 Australiasta.
Alkuperä ja käyttötarkoitus,
Suora lainaus tenterfieldinterrierin historiasta kennel Flame Ear’s sivuilta,
“Tenterfieldinterrierin esi-isät saapuivat manterelle ensimmäisten valkoisten uudisasukkaiden mukana, jotka saapuivat Etelä-Englannin Portsmouthista. Näitä pieniä, lähes kokonaan valkoisia koiria käytettiin tuhoeläinten hävittämiseen ja ne sietivät hyvin uuden kotimaansa karuihin sääolosuhteisiin. 1800-luvun lopulla tuhoeläinten tappamiseen ja perhekoirana käytetty koiratyyppi joka tunnettiin nimellä little foxie tai kääpiökettuterrieri oli levittäytynyt laajoille alueille Australian maaseudulle. 1920-luvulla sitä käytettiin sisusteena kaupunkiasunnoissa.
Nimen Tenterfield luullaan toisinaan johtuvan siitä että rotu olisi kotoisin Tenterfieldistä Uudesta Etelä-Walesista. Tosiasiassa Tenterfield on vain yksi Australian monista kaupungeista ja kylistä joissa tämäntyyppisiä pieniä koiria tiedettiin olevan. Tenterfieldin kaupungilla on tärkeä rooli Australian historiassa, ja sen satulakaupan tunnetuin omistaja oli mies nimeltä George Woolnough, jonka hänen lapsenlapsensa, viihdetaiteilija Peter Allen ikuisti Tenterfieldin satulaseppänä. Herra Woolnough omisti useita pieniä koiria; näistä koirista ei kuitenkaan ole valokuvia saatavissa. Nimen tenterfieldinterrieri esitti televisiossa 1990-luvulla puutarhuri Don Burke, minkä jälkeen Etelä-Australian Kääpiökettuterrieri-klubi otti sen käyttöönsä.
Nykyisin rotu on vahva, sitkeä, aktiivinen ja ketterä, ja sen sileä, lyhyt karvapeite tekee siitä helppohoitoisen perhekoiran.
Vuonna 1991 ryhmä Etelä-Australista kotoisin olevia harrastajia perusti Etelä-Australian Kääpiökettuterrieri-klubin erotuksena Australian Kääpiökettuterrieri-klubista, joka oli ollut jo jonkin aikaa toiminnassa. Vuonna 1992 he tapasivat muista osavaltioista kotoisin olevia omistajia keskustellakseen rotujärjestöjen tulevaisuudesta. Kävi ilmi, että oli suuria eroavaisuuksia kääpiökettuterrierin toivotun rotutyypin suhteen. Lisäksi nimi kääpiökettuterrieri koettiin haasteellisena, koska ANKC oli sen vuoksi vähällä olla antamatta rodulle virallista hyväksyntää. Vuonna 1993 joukko harrastajia Etelä-Australiasta ja muista osavaltioista perustivat Australian Tenterfieldinterrieri-klubin. Vuonna 2002 ANKC hyväksyi tenterfieldinterrierin ja sijoitti sen ryhmään 2 eli terriereihin. ANKC:n luokitus poikkeaa hieman FCI:n vastaavasta, jossa terrierit ovat ryhmässä 3.”
Luonne ja terveys,
Tenterfieldinterrieri on hyvin sopusuhtainen, neliömäinen ja rakenteeltaan liioittelematon terrieri. Tentuissa voi esiintyä luonnostaan minkä vain pituisia häntiä. Tenterfieldinterrierien ihanne säkäkorkeus on 28cm, mutta vaihtelu 25.5-30.5cm välillä on sallittua.
Terrierille tyypillisesti tenterfieldinterrieri on vilkas, ystävällinen ja rohkea rotu, joka sopeutuu monenlaisiin asuinolosuhteisiin. Tyytyväisimmillään tenttu on kuitenkin, jos sen kotoa löytyy koira tai kissakaveri. Tenterfieldinterrierit ovat siis hyvin seurallisia ja leikkisiä. Omasta mielestäni tenttu on myös hyvin nopea ja ketterä ja soveltuu sen vuoksi hyvin mm. agility tai hoopers harrastukseen.
Rodun keskimääräiseksi eliniäksi ajatellaan 12-14 vuotta.
Amerikanstaffordshirenterrieri
Lähde, amstaffien JTO. (kotisivujen versio on lyhennetty ja mukana myös omia näkemyksiä).
Alkuperä ja käyttötarkoitus,
Amerikanstaffordshirenterrieri eli amstaffi on lähtöisin Englannista, missä “bull and terrier” -tyyppisiä koiria käytettiin jo 1800-luvun alussa teurastajien apuna siirtämään ja pysäyttämään härkiä. Koirat kirjaimellisesti tarttuivat härkiä kiinni turvasta, jotta ne pysyisivät paikallaan ja teurastaja saisi lopetettua eläimen. Koirat valittiin tehtävään hyvin tarkkaan, sillä tarvittiin paljon rohkeutta ja voimaa tarttua härkään kiinni, mutta samalla myös ketteryyttä ja sitkeyttä roikkua siinä kiinni.
Ajan myötä kehittyi rodun historiassa tunnettu osuus eli koiratappelut.
Uudisraivaajien myötä koirat levisivät myös uudelle mantereelle, jossa ” Bull and terrieristä” kehittyi maatilan yleiskoira, jota käytettiin lähes kaikkeen maatilan toimintaan. Jo silloin amstaffi alkoi toimia perheen ja lasten seurakoirana mistä se sai nimen “nanny dog”.
Luonne ja terveys,
Amstaffin kuuluu olla peloton ja rohkea, avoin ja aktiivinen. Luonteen osalta suurena virheenä pidetään arkuutta eikä amstaffin kuulu koskaan olla kyräilevä tai salakavala. Amstaffilla kuuluu myös olla hyvä hermorakenne ja kova kivunsietokynnys. Nämä ominaisuudet tekevätkin amstaffista hyvän lapsiperheen koiran, ne eivät pienistä törmäyksistä hätkähdä. On kuitenkin huomioitava, että amstaffi on kokoonsa nähden vahva koira, joten se ei sovellu missään tilanteessa perheen pienimpien ulkoilutettavaksi ja sen tapakasvatuksesta on huolehdittava. Ihanne yksilö ei ole alistuva tai mielistelevä, vaan avoin ja ystävällinen kaikessa kanssakäymisessään ihmisten kanssa.
Amstaffin ei koskaan tule olla aggressiivinen ihmisiä kohtaan. Sen sijaan amstaffien ei tarvitse olla koirasosiaalisia. Useinkaan aikuinen amstaffi ei tule toimeen toisen aikuisen koiran kanssa. aikuisen ja pennun välillä on harvemmin mitään ongelmaa. Amstaffit eivät siis ole koirapuistokoiria.
Amstaffit rakastavat nukkua peiton alla lämpimässä eivätkä ne pohjoisen olosuhteiden vuoksi sovellu missään nimessä ulkokoiriksi. Amstaffi on erittäin seurallinen rotu ja se kaipaa läheisyyttä. Amstaffit eivät ole kovinkaan haukkuherkkiä. Yleensä vain kertovat, että joku saapui ja sitten menevät ystävällisesti vierasta vastaan. Ulkomuodon puolesta amstaffi saattaa pitää roiston kaukana, mutta oikeasti ne rakastavat kaikkia.
Amstaffeilla tavataan yhä useammin iho-ongelmia. Luustoterveys on kohtuullista. Jonkin verran tavataan kintereiden nivelrikkoa, silmä sairauksia (yleisin distichiasis) sekä syöpää.
Rodun keskimääräiseksi eliniäksi ajatellaan 10-12 vuotta. On myös amstaffeja jotka ovat eläneet 16-vuotiaaksi.
Millaiseen perheeseen amstaffi sopii?
Amstaffi sopii perheeseen jossa se saa olla kaikissa kodin askareissa mukana. Amstaffi tarvitsee ihmiseltä mustavalkoista ja määrätietoista ohjausta, josta koira hyötyy itsekin. Arvostan ja toivon, että myös amstaffeja niin, kuin muitakin koiria koulutetaan positiivisesti vahvistaen ilman fyysisiä pakotteita. Yksikään koira ei tarvitse eikä ansaitse väkivaltaista kohtelua. Suosittelen jokaiselle kodille hakeutumaan oman alueen koirakoulujen kurssien piiriin.
Oletko kiinnostunut pennusta?
Joskus pentuja ei riitä kaikille halukkaille ja kodit valitaan pennulle sopivimman kodin mukaan. Oletko jo tutustunut amstaffiin rotuna? Amstaffeista löytyy loistavasti tietoa amerikanstaffordshirenterrieri yhdistyksen sivuilta. Tutustu yhdistyksen sivuihin. Jos edelleen olet kiinnostunut ota yhteyttä alkuun sähköpostilla ja kerro hieman itsestäsi ja koirakokemuksestasi.
Haluan tavata pennun ostajan vähintään kerran ennen pentujen luovutusikää. Pentuja pääsee katsomaan niiden ollessa neljän viikon ikäisiä, jolloin pennuista voi jo nähdä erilaisia luonteen piirteitä ja ulkonäköä. Pennut ovat valmiita lähtemään omiin koteihinsa seitsemän viikon iässä. Minusta kasvattajana saa koiran elinikäisen tuen niin arjen haasteissa, kuin iloissakin.
Minuun saa ja ehdottomasti pitää ottaa rohkeasti yhteyttä mikäli olet kiinnostunut kasvatustoiminnastani!
Meillä on aina avoimet ovet mikäli sinulla on kiinnostusta tulla tututstumaan koiriimme.
Kiinnostaako sijoituskoira?
Sijoituskoira on yleensä pentueen lupaavin pentu, jota kasvattaja ei syystä tai toisesta pysty jättämään itselle kotiin, vaikka kovasti sitä haluaisikin. Suurin toiveeni olisi saada sijoituskoiria koteihin joissa olisi kiinnostusta näyttelyiden tai muiden harrastusten pariin, mutta se ei ole välttämätöntä. Tulen itse käyttämään sijoituskoiria muutaman kerran näyttelyssä. Sijoituskoiran haltijalta toivon aktiivisuutta ja sitoutumista koiran kouluttamiseen. Toki sitä toivon myös muilta kasvatinomistajilta.
Sijoitettavat koirat ovat lähtökohtaisesti narttuja, mutta jätän mahdollisuuden, myös sijoitus urokselle.
Sijoituskoirasta tehdään aina kennelliiton sijoitussopimus nartuilla koskien 1-2 pentuetta riippuen hieman koirasta. Terveystutkitutan sijoituskoiran 1-2 vuoden iässä PEVISAN osalta. Huomioithan, että sijoituskoiran omistajalta vaaditaan myös hetkittäistä luopumista koirasta mikäli koiraa tullaan käyttämään jalostukseen. Lisäksi sijoituskoiran haltija sitoutuu ilmoittamaan kasvattajalle nartun kiiman alkamisesta. Sijoituskoiran haltijan tulee ottaa koiralle vakuutus sopimuksen voimassaolon ajaksi. Sijoitussopimuksella myytävän pennun hinta on ½ normaalin pennun hinnasta. Sijoituskoiran halvempi hinta perustuu siihen, että narttua tullaan käyttämään jalostukseen ja sijoitussopimuksen voimassaoloajan koira on kasvattajan omistuksessa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta koiran ja haltijan väliseen arkeen millään muulla tavalla kuin mahdollisten pentujen syntymän ajan.
Huomioi, ettei sijoituskoira ei ole vain edullinen tapa saada itselleen koira.
Kysy sijoituskoiran mahdollisuudesta rohkeasti! Usein minulla on sijoituskoteja etsiviä pentuja tarjolla ilman, että meille on omaa pentuetta syntymässä.
