Kasvatukseni on pienimuotoista ja tarkkaan harkittua. Pennut saavat kasvaa kotioloissa tottuen ihmisiin, lapsiin, toisiin koiriin ja erinäisiin arjen asioihin. Pennut lähtevät omiin koteihinsa rekisteröityinä, eläinlääkärin tarkastamina ja useasti madotettuina.
Minulle tärkeää kasvattajana on kasvatin omistajan ja kasvattajan välinen yhteistyö. Toivon löytäväni jokaiselle pennulle parhaan mahdollisen kodin ja kuulevani kasvateista vielä aikuisenakin. Omista kasvateista tulee tärkeitä, kun pääsee mukaan niiden syntymään ja kun niiden elämän herkintä ja tärkeintä kasvuvaihetta pääsee seuraamaan ensimmäiset seitsemän viikkoa.
Millainen on amstaffi?
Lähde, amstaffien JTO. (kotisivujen versio on lyhennetty ja mukana myös omia näkemyksiä).
Alkuperä ja käyttötarkoitus
Amerikanstaffordshirenterrieri eli amstaffi on lähtöisin Englannista, missä “bull and terrier” -tyyppisiä koiria käytettiin jo 1800-luvun alussa teurastajien apuna siirtämään ja pysäyttämään härkiä. Koirat kirjaimellisesti tarttuivat härkiä kiinni turvasta, jotta ne pysyisivät paikallaan ja teurastaja saisi lopetettua eläimen. Koirat valittiin tehtävään hyvin tarkkaan, sillä tarvittiin paljon rohkeutta ja voimaa tarttua härkään kiinni, mutta samalla myös ketteryyttä ja sitkeyttä roikkua siinä kiinni.
Ajan myötä kehittyi rodun historiassa tunnettu osuus eli koiratappelut.
Uudisraivaajien myötä koirat levisivät myös uudelle mantereelle, jossa ” Bull and terrieristä” kehittyi maatilan yleiskoira, jota käytettiin lähes kaikkeen maatilan toimintaan. Jo silloin amstaffi alkoi toimia perheen ja lsten seurakoirana mistä se sai nimen “nanny dog”.
Luonne ja terveys
Amstaffin kuuluu olla peloton ja rohkea, avoin ja aktiivinen. Luonteen osalta suurena virheenä pidetään arkuutta eikä amstaffin kuulu koskaan olla kyräilevä tai salakavala. Amstaffilla kuuluu myös olla hyvä hermorakenne ja kova kivunsietokynnys. Nämä ominaisuudet tekevätkin amstaffista hyvän lapsiperheen koiran, ne eivät pienistä törmäyksistä hätkähdä. On kuitenkin huomioitava, että amstaffi on kokoonsa nähden vahva koira, joten se ei sovellu missään tilanteessa perheen pienimpien ulkoilutettavaksi ja sen tapakasvatuksesta on huolehdittava. Ihanne yksilö ei ole alistuva tai mielistelevä, vaan avoin ja ystävällinen kaikessa kanssakäymisessään ihmisten kanssa.
Amstaffin ei koskaan tule olla aggressiivinen ihmisiä kohtaan. Sen sijaan amstaffien ei tarvitse olla koirasosiaalisia. Useinkaan aikuinen amstaffi ei tule toimeen toisen aikuisen koiran kanssa. aikuisen ja pennun välillä on harvemmin mitään ongelmaa. Amstaffit eivät siis ole koirapuistokoiria.
Amstaffit rakastavat nukkua peiton alla lämpimässä eivätkä ne pohjoisen olosuhteiden vuoksi sovellu missään nimessä ulkokoiriksi. Amstaffi on erittäin seurallinen rotu ja se kaipaa läheisyyttä. Amstaffit eivät ole kovinkaan haukkuherkkiä. Yleensä vain kertovat, että joku saapui ja sitten menevät ystävällisesti vierasta vastaan. Ulkomuodon puolesta amstaffi saattaa pitää roiston kaukana, mutta oikeasti ne rakastavat kaikkia.
Amstaffeilla tavataan yhä useammin iho-ongelmia. Luustoterveys on kohtuullista. Jonkin verran tavataan kintereiden nivelrikkoa, silmä sairauksia (yleisin distichiasis) sekä syöpää.
Oletko kiinnostunut pennusta?
Joskus pentuja ei riitä kaikille halukkaille ja kodit valitaan pennulle sopivimman kodin mukaan. Oletko jo tutustunut amstaffiin rotuna? Amstaffeista löytyy loistavasti tietoa amerikanstaffordshirenterrieri yhdistyksen sivuilta. Tutustu yhdistyksen sivuihin. Jos edelleen olet kiinnostunut ota yhteyttä alkuun sähköpostilla ja kerro hieman itsestäsi ja koirakokemuksestasi.
Haluan tavata pennun ostajan vähintään kerran ennen pentujen luovutusikää. Pentuja pääsee katsomaan niiden ollessa neljän viikon ikäisiä, jolloin pennuista voi jo nähdä erilaisia luonteen piirteitä ja ulkonäköä. Pennut ovat valmiita lähtemään omiin koteihinsa seitsemän viikon iässä. Minusta kasvattajana saa koiran elinikäisen tuen niin arjen haasteissa, kuin iloissakin.
Minuun saa ja ehdottomasti pitää ottaa rohkeasti yhteyttä mikäli olet kiinnostunut kasvatustoiminnastani!
Kiinnostaako sijoituskoira?
Sijoituskoira on yleensä pentueen lupaavin pentu, jota kasvattaja ei syystä tai toisesta pysty jättämään itselle kotiin, vaikka kovasti sitä haluaisikin. Huomioi ettei sijoituskoira ei ole vain edullinen tapa saada itselleen koira. Sijoituskoiran haltijalta toivon aktiivisuutta ja sitoutumista koiran kouluttamiseen. Toki sitä toivon myös muilta kasvatinomistajilta. Suurin toiveeni olisi saada sijoituskoiria koteihin joissa olisi kiinnostusta näyttelyiden tai muiden harrastusten pariin. Sijoitettavat koirat ovat lähtökohtaisesti narttuja.
Sijoituskoirasta tehdään aina kennelliiton sijoitussopimus nartuilla koskien 1-2 pentuetta riippuen hieman koirasta. Terveystutkitutan sijoituskoiran 1-2 vuoden iässä PEVISAN osalta. Huomioithan, että sijoituskoiran omistajalta vaaditaan myös hetkittäistä luopumista koirasta mikäli koiraa tullaan käyttämään jalostukseen. Lisäksi sijoituskoiran haltija sitoutuu ilmoittamaan kasvattajalle nartun kiiman alkamisesta. Sijoituskoiran haltijan tulee ottaa koiralle vakuutus sopimuksen voimassaolon ajaksi. Sijoitussopimuksella myytävän pennun hinta on ½ normaalin pennun hinnasta. Sijoituskoiran halvempi hinta perustuu siihen, että narttua tullaan käyttämään jalostukseen ja sijoitussopimuksen voimassaoloajan koira on kasvattajan omistuksessa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta koiran ja haltijan väliseen arkeen millään muulla tavalla kuin mahdollisten pentujen syntymän ajan.
